perjantai 19. marraskuuta 2010

Pikkujoulubroileri

Joulu alkaa jo maistua, vaikka ensimmäiseen adventtiin on vielä viikko. Tein juuri niin hyvää broileria, että melkein lähti järki. Nam!

Miljardi intialaista ei voi olla väärässä maustamisen suhteen. Olen jo pitkään tiennyt, että melkein mistä tahansa ruoasta tulee hyvää, kun sen maustaa intialaisittain - tai kuten joissakin vanhemmissa keittokirjoissa sanotaan, "piparkakkumaustein".

Mikään ei maistu enemmän joululta kuin tämä pintamaustettu broileri.
Kaikkien muitten hyvien ominaisuuksiensa (vähärasvaisuus, lisäaineettomuus, maukkaus) lisäksi tämä broileriherkku on helppo ja nopea valmistaa. Homma toimii näin: Leikataan sopiva määrä maustamattomia (marinoimattomia!) broilerinfileitä pitkittäin suikaleiksi ja pyöritellään ne erityisessä mausteseoksessa*. Mausteitten ystävä, kuten minä, ripottelee mausteita vielä lisää päälle, alle ja sivuille.

Maustetut broilerisuikaleet voi halutessaan pujottaa grillitikkuihin, jos sellaisia onnistuu jostakin saamaan tähän vuodenaikaan. [Koetin löytää niitä muutamasta kaupasta tuloksetta, ja kun kysyin niitä myyjiltä, sain osakseni hyvin kummastuneita katseita. Okei, myönnetään, että marraskuu ei ehkä ole grillitikkujen sesonkiaikaa, mutta käytetäänhän tikkuja nyt paljon muuhunkin kuin vain grillattavien elintarvikkeiden pidikkeiksi.] Tikkuihin pujotettuina broilerisuikaleet muuttuvat vartaiksi, joita on helppo tarjota vaikkapa pikkujoulujuhlissa.

Yhtä kaikki, kun maustetut broileripalat ovat valmiina joko tikuissa tai ilman, ne asetellaan uunipellille. Päälle roiskitaan oliiviöljyä. Olisin roiskinut myös siirappia, jos sitä olisi ollut, mutta kun ei ollut, niin en takaa mitään. Uskon kuitenkin vakaasti, että se olisi tehnyt tästä herkusta vielä herkullisempaa.

Kaiken tämän jälkeen broileripalat paistetaan 225 asteessa 15-25 minuuttia, kunnes liha on kypsää. Mausteet ovat todennäköisesti palaneet broilerin pintaan ja muuttuneet ikävän harmaanruskeiksi, mutta mitäpä siitä. Maku on mahtava. Sitten syödään ja seotaan uskomattomasta makuelämyksestä. Pipareita ei tarvitse tarjota, kun oikeat maut on nautittu jo pääruoassa.

* Ja mitä tässä erityisessä maustesekoituksessa sitten on? Vastaus: mitä sattuu löytymään.
Minun kaapeistani löytyi ainekset seuraavaan sekoitukseen:
- suolaa
- sokeria
- kanelia
- inkivääriä
- neilikkaa
- kardemummaa
- juustokuminaa eli jeeraa
- ihan vähän korianteria ja fenkolia
- valkosipulijauhetta
- mustapippuria ja vähän muitakin pippureita rouhittuna.
Kutakin maustetta oli jokseenkin yhtä paljon, paitsi suolaa oli vähän ja sokeria paljon enemmän kuin muita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...