Neurakakut eli kauranekut

Neurakakkutaikinan maistelu suoraan kulhosta. Ai että.

Neurakakkuja – siis kauranekkuja – tehtiin kotona usein, kun olimme pieniä. Siirappi-voi-sokeri-kauraseoksen vuosikausia jatkuneen mussuttamisen jälkeen emme ole enää niin pieniä. Mutta nami nam sitä keksitaikinaa! Myönnän, että lapsena useammin kuin kerran sekoitimme tätä neurakakkutaikinaa (ilman soodaa), piilouduimme kulhon kanssa saunaan ja hotkimme taikinaa "raakana".

Neurakakut ovat täydellinen makeanhimon taltuttaja. Ei niitä oikeasti jaksa syödä kuin pari ruudun muotoista keksiä kerrallaan. Lapsen makeannälkä kuitenkin on, kuten hyvin tiedämme, suunnaton. Vanha resepti piti tällä viikolla kaivaa esiin rasvan ja taikinaroiskeitten sotkemasta leivontakirjastamme, kun halusin tarjota jotain herkkua koulusta tuleville yläkoululaisille. Nekut katosivat hetkessä nälkäisiin suihin.

Neurakakut on leikattu suunnikkaan eli ruudun muotoisiksi, mikä ei juuri erotu kuvasta.

Neurakakkujen valmistus alkaa sillä, että sulatettuun 125 g voikönttiin sekoitetaan ½ dl siirappia ja 1 ½ dl sokeria. Uskomattoman herkulliseen makeaan mönjään yhdistetään (keskenään sekoitetut) kuivat aineet:  6 dl kaurahiutaleita, 2 rkl vehnäjauhoja, 1 tl vanilja- tai vanilliinisokeria ja 1 tl ruokasoodaa. Mikäli aiot maistella taikinan sellaisenaan, jätä sooda pois. ;)

Alkuperäisessä, jostakin lehdestä leikatussa nekunmakuisten kauraneliöitten reseptissä painotetaan, että taikinaseos on sekoitettava puuhaarukalla. Kyseistä käskyä älköön jätettäkö noudattamatta.

Taikina levitetään leivinpaperoidulle pellille ja paistetaan 175 asteessa 12–15 minuuttia. Kun neurakakku otetaan uunista, leivinpaperi leivonnaisineen kannattaa heti ujuttaa pois pelliltä jäähtymään muualle (tasaiselle alustalle). Kuuma ja pehmeä taikinalevy kannattaa myös leikata ruuduiksi heti paiston jälkeen. Sitten neurakakun annetaan jäähtyä, mikäli maltetaan odottaa, minkä jälkeen hotkiaiset voivat alkaa. Neurakakku toimii äärettömän hyvin kahvin kanssa.

Jos neurakakkua sattuisi jäämään mässäilystä yli, se säilytetään kuivassa paikassa (ei siis esim. jääkaapissa). Keksit ovat aluksi pehmeitä, mutta ne jämäköityvät jäähtyessään.

Satay-kaalikääryleet

Jos pidät thaimaalaisista mauista ja himoitset kaalikääryleitä, nämä satay-kaalikääryleet vievät kielesi mennessään. Mutta älä sentään ihan vielä unohda suomen kieltä – en nimittäin osaa kirjoittaa tätä ohjetta thaiksi.

Ihan näin tummiksi ei kaalikääryleitä välttämättä tarvitsisi paistaa.

Olin hankkinut torilta hauskan, tonttuhatun muotoisen kaalinkerän. Kuulin saksalaisilta tuttaviltani, että Saksassa ne ovat kuulemma yleisempiä kuin täällä. Spitzkohl ('huippukaali') on sen nimi saksaksi. Ja aika huippu kasvis se onkin!

Huiput kaverit huippukaalille

En ole muistaakseni koskaan tehnyt kaalikääryleitä itse. Olen vain vakoillut vieressä, kun arvoisa äitini M. tekee niitä. Halusin kokeilla itse, ja koska edellä mainitusta syystä kokeilemisen rima oli aika korkealla, päätin fuskata ja pelata vähän eri sarjassa. Matkalla kauppaan juolahti mieleen, että voisin yhdistää kaalikääryleisiin herkullisen thaimaalaisen satay-kastikkeen makuja. Siispä keräsin kaalin kaveriksi yhden tuoreen chilin, runsaasti valkosipulia, pari kesäsipulia, limettimehua, maapähkinöitä ja inkivääriä.

Aluksi keitin jasmiiniriisiä ja paistoin naudan jauhelihaa. Jauhelihan joukkoon silppusin valkosipulit, kesäsipulit varsineen, chilin ja inkiväärin. Maustoin lihaseoksen juustokuminalla, mustapippurilla, suolalla ja ruskealla sokerilla ja kaadoin pannulle vähän vettä, jotta maut saivat hetken aikaa kiehua kokoon. Loiskin mausteeksi myös runsaasti limettimehua. Kun riisi oli kypsää, sekoitin sitäkin täytteeseen. Viimeiseksi rouhin vähän maapähkinöitä ja lisäsin ne joukkoon.

Täytteen valmistuessa irrottelin kaalista uloimmat ja isoimmat lehdet ja huuhtelin ne. Ensimmäiset olivat yllättävän suuria! Koska lehdet olivat näin kesällä vielä melko ohuet, ajattelin, ettei kaalia tarvitse esikeittää. Leikkasin lehtien kannan järeimmän osan pois ja pistelin palat poskeeni. Sitten vain kasaamaan täytettä lehdykäisille! Homma toiminee näppärimmin niin, että jahka täyte on lätkitty kaalille, lehden sivut taitetaan ensiksi keskelle. Vasta sitten ruvetaan rullaamaan (kuvan alareunassa näkyvästä) lovileikkauspäädystä.

Täytettä kannattaa panna reilusti, koska se tiivistyy kypsyessään.

Valmiit kääryleet asetellaan uunivuokaan rullan saumakohta alaspäin. Ripottelin päälle siirappia, lisää limettimehua ja seesaminsiemeniä. Viimeiseksi kaadoin niitten ylle vettä, jotta a) kuiva lasivuoka ei rikkoutuisi uunissa (nimim. kokemusta kuivan ja ei-täyden uunivuoan käytöstä ja sirpaleista on!) ja b) vesi kypsyttäisi kaalin.

Kuvassa oikealla ja alimmaisena näkyvät kääryleet on kasattu kahdesta pienemmästä kaalinlehdestä.

Paistoin kääryleet 200 asteessa. En tullut katsoneeksi kelloa, mutta veikkaan, että ainakin puoli tuntia olivat uunissa, kenties kauemminkin.

Kuten kuvasta näkyy, vuoan olisi voinut ottaa uunista jo aiemmin – pinnat mokomat pääsivät vähän kuivahtamaan.

Olkaapa hyvä eli thaiksi กรุณา! En ole mikään thairuokien asiantuntija, mutta kyllä nämä kaalikääryleet sangen pirteiltä maistuivat. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Nämä eivät olleet edes kovin työläitä valmistaa. Kookoksen ystävät voivat käyttää täytteeseen myös kookosmaitoa; minä kierrän kookokset kaukaa. :)