Hyvä lukija!
Tämä on ensimmäinen ruoanlaittoblogini. Olen jo pitkään suunnitellut ruokablogin aloittamista, mutta koska vastustan tarkkoja reseptejä ja niiden jakamista, en ole keksinyt, kuinka esittäisin valmistusohjeet itseäni miellyttävän summittaisesti.
Nyt luulen keksineeni ratkaisun. On kuitenkin enemmän kuin todennäköistä, että harhaudun välillä merkitsemään muistiin eksaktejakin raaka-ainemääriä. Annettakoon se minulle anteeksi.
Lintu jäähtyy -blogi on omistettu kaikille teille, jotka olette joskus maistelleet valmistamiani ruokia ja pitäneet niistä. Olette pyytäneet lempiherkkujenne reseptejä. Niitä minulla ei ole antaa. Kirjoitan tätä teille, jotta voitte joskus kokeilla samoja temppuja itse.
Tämän kirjoituksen otsikko ja samalla blogin nimi on kaikin kunnioituksin ja hyväntahtoisesti irvistellen nyysitty Tauno Palon tähdittämästä "harteikkaasta merirosvoseikkailusta" Rosvo-Roopesta (1949).
Olen aina ollut sitä mieltä, että kun ruoka on valmista, tullaan syömään. Keittokirjoissa kohokkaat saavat aina sen kunnian, että oikein erikseen mainitaan: "Kohokas ei odota syöjiä, vaan ruokailijat odottavat kohokasta." Niin pitäisi olla kaiken ruoan kohdalla.
Kotona kutsuttiin perhe syömään siten, että sammutettiin liesituuletin. Hurisuttimen äänen päättyessä nämä Pavlovin koirat tiesivät sännätä täyttämään vatsansa.
Arvoisa siskoni H kysyi joskus: "Mitä natriumglutamaattia tai jotain sä oikein laitat näihin sun ruokiin, kun ne on liian hyviä?" En tiedä. Ehkä syynä on se, että laittamani ruoat syödään tuoreeltaan, oikean lämpöisinä.
Ja mitä ranskalaiset ystävämme:
- Huonomminkin olisi voinut käydä.
- Miten niin? Olette kuollut.
- Olisin voinut kuolla ennen ateriaa. Nyt ehdin nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti